Juliana Repka, ikää on kertynyt 19.v, rahan perässä juoksija ja tietenkin pieni perintö tai aika suurikin kun katsoo tuota tonttia.
Kyllä, Juliana peri koko tontin vanhempiensa kuoltua. Rahaa hän oli perinyt vain vaivaiset 4800 simelonia,
joten elämisen alku tulisi olemaan hyvin hankalaa.


Talon rakentamiseen meni suurin osa kaikista rahoista, vaikka talosta ei tullutkaan mitään hienoa,
niin kyllä siinä voisi elää siihen asti kun saisi jonkun tyhmän ja rikkaan miehen joka maksaisi kaiken.



Julianan oli pakko opiskella hieman ruuanlaittoa ettei aamu puuro palaisi joka päivä pohjaan.
Eikä tietenkään kukaan mies haluaisi naista joka ei osaisi edes leipää pannulla paistaa.




Kirjasta löytyi hyviä vinkkejä ruuanlaittoon ja Juliana ansaitsikin kaksi ruuanlaitto pistettä.



Työ paikka oli hyvin tärkeä asia, jos rahaa halusi saada ja Juliana halusi! Hänen suurin toiveensa olikin täästä Talousneroksi ja kerätä miljoonia simeleoneja. Kuitenkaan Talousalalle ei ollut minkäänlaisia töitä joten hän joutui tyytymään vartijan työhön, mutta kuitenkin hän päätti pitää joka päivä lehteä silmällä jos vaikka pääsisi unelma työhönsä.



Juliana päätti harjoitella maalaamista, siitähän saisi mukavasti pientä kahisevaa. Siis heti kun vaan oppisi piirtämään. (yksi luovuus piste tuli :) )



Vieraita, Juliana ei kiinnostunut yhtään kummastakaan naispuolisesta vieraasta, mutta päätti jututtaa Gunnelia.



Aluksi kaikki meni ihan hyvin ja Gunnel tuntuikin ihan kivalta, vaikka Julianan päässä pyörikoko ajan " Hyi minkälainen nenä, en halua lapsilleni tuollaista. Hyi mitkä huulet,.."



Juliana oli pienenä soittanut viulua ja päätti kertoa siitä Gunnelille. Gunnel ei pitänyt asiasta ja tokaisi:
 - Sen kyllä näkee että Luuviulu ainankin olet. Juliana suuttui ja ajoi Gunnelin tiehensä.
 - En halua ikinä nähdä sinua sinä senkin rumilus! Juliana huusi Gunnelin perään.



Oli jätettävä tuo Gunnel juttu taakse, ei siitä ikinä mitään olisi tullut. Juliana päätti lähteä käymään kaupungille miestä etsimään jos vaikka tärppäisi jotain koukkuun.



Niinpä niin Juliana hyppäsi Taxin kyytiin ja meni Kipan ostarille.



Alpertti Teerimäki ihaili Julianaa kovasti. Tunne ei kuitenkaan ollut molemminpuolinen vaan Juliana käänsi selkänsä hänelle ja käveli pois.
- Tuohan näyttää aivan nallekarhulta! En voi olla ainankaan hänen kanssaan, Juliana mietti.




Komeita miehiä ei nähtävästi ollut paikalla. Benjaminkin ilmestyi paikalle ja hänkin ihali Julianaa. Juliana ei voinut sietää Benjaminia. Hänestä Benjamin oli yksi ärsyttävimmistä henkilöistä jonka hän tiesi.



Kun miespuolella ei onnistunut. Ei onnitunut luistinkaan. Juliana kaatui lähes koko ajan nurin. Siinä tuli takapuoli aika kipeäksi.



Julianan takapuoli ei kestänyt enää sitä kovaa jäätä vaan hän päätti jutella naapurinsa kanssa. Hän kertoi olevansa malli ja että hänellä on kaksi siskoa. Julianaa ärsytti kun hän puhui vain itsestään. - Minun pitääkin nyt mennä, Juliana tokaisi naapurilleen. Ovatko kaikki tässä maailmassa yhtä outoja ja ärsyttäviä.



Ainut kenellä oli hauskaa oli Selma. Hän puhui puhelimessa jollekkin asiakkaalle ja kertoi kuinka ihanan halpa ravintola olisikaan. Hän sai taas huijatuksi jonkun köyhän tulemaan heidän superkalliiseen ravintolaansa.



Juliana huomasi lemmikkikaupassa koiran ja kissan. Hän olisi niin halunnut ostaa kissan, mutta hänen rahansa eivät riittäneet.
- Ehkä jonain toisena päivänä, nyyhkäisi Juliana.




Hämärä laskikin jo taivaalle ja oli aika lähteä kotia kohti.
 - Ei tästä reissusta tullut yhtään mitään, en tavannut yhden yhtä sopivaa minulle. Voisin lähteä joku toinen päivä käymään Stadissa, siellä on kuulemma hieman söpömpiä poikia kuin täällä.



Kotiin tultuaan Juliana päätti maalata hieman. Hän sai aikaan mökin joka näytti ihan pienen lapsen töherrykseltä.
- Harjoitus tekee mestarin! Julianan tokaisi onnellisena.



Nälkä alkoi kurniakkin jo vatsassa, oli pakko syödä pikkaisen jotain iltapalaksi ennen kuin kävisi nukkumaan. Taidot riittivät valmisruokaan, joten sen oli kelvattava.



- Hyvää yötä, Juliana sanoi itselleen. Nyt alkaisi ensimmäinen yö tässä talossa.



Lähes heti kun hän nukahti ja näki hirveitä painajaisia siitä, että hän ja Alpertti menisivät naimisiin. Puhelin soi. - Kukakohan mahtaa kysyä tähän aikaan yöstä? Julianan kysäisi itseltään.



GUNNEL, Arg se ärsyttävä. Julianan ajatuksissa pyöri vain:
- Heti kun virkoan ja tulee aamu hirtän sinut senkin herättelijä, enkös päivällä tehnyt selväksi ettne pidä sinusta. Hmph.




PAHUS! Heti kun Juliana sai unta palloon niin salama löi kirjahyllyn luokse. Siitä alkoikin hirveä paniikki.



Viuh, sade sammutti tulipalon. Ehkä jos seuraava yö olisikin hieman rauhallisempi?

Tähän loppuu ensimmäinen osa Lc Repkasta. Toka jakso on tulossa jo kovaa vauhtia kommenttia kommenttia :)
Seuraavassa jaksossa Juliana pyytää vanhaa ja rypykästä naista etsimään hänelle seuraa, minkäköhänlainen on hänen treffi kumppaninsa?