Eilinen oli ollut hyvin kiireinen päivä, joten Juliana päätti viettää koko päivän maalatessaan tauluja. Juliana piti taulujen maalaamisesta, se rauhoitti hänen mieltään, vaikka hän ei siinä kovin hyvä ollutkaan.

Kun ilta hämärtyi. Juliana päätti soittaa Mainiolle ja ehdottaa tapaamista. Mainio tuli mielellään.

Mainio saapui. Vaihdettiin päivän juorut ja suudelmat. Juliana kysäisi:

- Olen tässä ajatellut, olemme todella hyvä pari ja olisimme vielä parempi jos muuttaisit tänne asumaan.

Mainio oli ajatellut samaa, joten hän suostui ja toi 15 000 simelonia perheen varoihin.

Tältä talo näytti edestä päin...

... Ja tältä näytti ylhäältä.

Mainion ilmeestä huolimatta. He päättivät hieman tehdä taikoja.

Sen kaiken jälkeen he päättivät katsoa tv:tä. Julianan lempi ohjelma oli meneillään.

Suloinen pari eikös? Juliana tunsi nyt olonsa onnelliseksi. Mikään ei voisi tuhota tätä onnea! Tai tätä paria.

Juliana tajusi illalla, että nyt olisi varaa hankkia kauan haluttu koiranpentu.

Poliisi auto kaarsi pihaan ja poliisi saapui uuden koiran kanssa.

- Hyvä kun päätitte ottaa koiran meiltä. Riksu on oikein mukava koira. Ei pissi lattioille! Poliisi sanoi.

- Se on hyvä. Joskus kauan sitten kun minulla oli koira niin meinasi tulla vesivahinko ihan! Mainio heitti vitsin lämmittämään tilannetta.

Riksu oli oikein suloinen koiranpentu. (Riksu on Jeppe, vaihdoin sen nimen ostaessa ^^)

Mainio tykkäsi todella paljon Riksusta. He leikkivät päivät pitkät yhdessä.

Samaan aikana Juliana tunsi voivansa pahoin. - Aamupahoinvointia? Minun mielestä käytimme kyllä suojaa meidän harrasteluissamme.. Juliana mietti.

Mainion oli aika lähteä töihin. Hän puki päällensä parhaimman pukunsa ja suuntasi ulos. (Mainiolla uusi look ;) )


Mainio haettiin  mustalla limusiinilla. Kylän pahin juorukello, posteljooni pysähtyikin juuri siihen kohtaan kaivelemaan kainaloaan. Halusi kai nähdä uuden asukkaan ja miksi hänet haetaan noin hienolla autolla.


Töiden jälkeen Juliana oli tehnyt lihavoileipiä. Mainio tykkäsi niistä.

- Ömm.. Tuota Mainio minulla on taitanut olla aamupahoinvointia. Juliana aloitti keskustelun vaikeasti.

- Että mitä? Oletkos sinä kipeä tai jotain? Mainio kysäisi.

- En minä kipeä ole vaan. Taidan olla raskaana. Juliana töksäytti.

Mainio meinasi tukehtua leipäänsä ja ryntäsi ulos.


- Mitäköhän se oikein mietti. En minä nyt näin aikaisiksi isäksi halua! Mainio mietti itsekseen ja hoiti puutarhaa. Hänelle puutarha oli hyvin tärkeä asia.


Illemmalla Mainio kuitenkin tajusi että, Juliana ei voisi hoitaa lasta yksin vaan Mainio teki nopean sovinnon.

Mainio kysäisi haluaisiko Juliana mennä hänen kanssaan kihloihin ja pitää häät samana iltana.

- Totta Mooses! kyllä minä sinun kanssa naimisiin menen ja kihloihin myös! Juliana hihkui.

Paikalle oli kutsuttu lähes kaikki Mainion kaverit. Juliana yritti saada Mainion kavereista jotain irti, mutta vastaukset olivat epäselviä ja huomasi heti että nämä henkilöt olivat aika rikkaita. Kai.


Kukas se oli myös kutsuttu? Ette ikinä arvaa kuka tämä komea henkilö on. Lehmu. Kyllä, Mainio oli tuntenut hänet joskus ala-asteella ja oli päättänyt kutsua myös lehmun (jonka oikea nimi on muuten Kalpa).

Juliana oli ihmeissään Kalpan ulkonäöstä ja meni tarkistamaan, että oliko se varmasti lehmu.

-          Kalpa? Juliana kysäisi ihmeissään.

-          Ai Juliana, oletpa kaunis tuossa juhlapuvussasi.

-          En nyt tiedä, en olisi ikinä osannut kuvitella, että sinä olet noin komea!

-          Hmm, siksihän minä niitä lehmäkamppeita käytän. Ettei kaikki vain rakastuisi ulkonäkööni vaan katsoisi sisimpääni ja rakastuisivat siihen.

-          Niin joo..

-          Toivottavasti olet onnellinen, se on minulle tärkeää.

-          Ainahan voimme olla ystäviä? Juliana kysyi.

Kalpa nyökkäisi.

He tekivät vielä soman sovinto halauksen. Kunnes Mainio huusi Julianaa.

Kaikki oli nyt valmista. Tai ei ihan kaikki. Juliana tunsi olonsa jotenkin vaivaantuneeksi.

Pumps. Julianan maha kasvoi. Nyt kaikki Mainion kaverit näkivät, että Juliana oli raskaana. Myös Kalpa.


Niimpä niin, Juliana ja Mainio olivat menivät naimisiin, mutta Juliana oli jotenkin väsynyt ja ärsytynyt.


Mainio hoiti asian ja tilasi hääyön kunniaksi limusiiniajelun. Pomo oli tarjonnut matkan.


Kalpa puki päälleen lehmäpuvun ja tallusteli kotiin. ( Tämä oli niin huvittava kuva, oli pakko laittaa :D )

Seuraavana aamuna Juliana päätti lukea hieman ruuanlaittoa, mutta päässä pyöri vain Kalpa. Ei kai Juliana ollut ihastunut häneen? Hänhän meni vasta naimisiin ja hänhän jätti Kalpan jo kerran.


Oli kaunis syksyinen päivä. Mainio harjoitteli puutarhansa hoitoa. Hän oli saanut jo tomaatit taimelle. Kerkeisiköhän hän saamaan joulupöytään itse kasvatettuja tomaatteja.

Yöllä kun he nukkuivat kaikki tuntui todelliselta satumaalta.


Kunnes Juliana heräsi. Hän tunsi vatsassaan outoa kipua ja päätti mennä vähäksi aikaa vessaan.


Päästyään vessaan hänen mahansa kasvoi taas. Nyt hän oli jo aika viimeisillään.


Yöllä alkoi sataa lunta, mutta se ei riittänyt valkoiseen lumipeitteeseen. Se ärsytti Julianaa.


Voi ei, Juliana päätti kokata itselleen hieman välipalaa, kun hänellä oli nälkä, mutta syttyi tulipalo.

Juliana oli peloissaan hän säntäili edes takaisin, olisiko tämä Julianan kohtalo?

Juuso Lempäälä juoksi sisään ja sammutti tulipalon. Juliana ihaili kovasti Juusoa, kuinka taitava tämä oli ollut. Juliana päätti antaa hieman tippiä Juusolle ja sujautti puhelinnumeronsa rahojen sekaan.

Julianaa mietitytti vieläkin Kalpa. Hän ei saanut mielestään pois Kalpan komeita kasvoja. Kalpa oli tuntunut joltain hullulta siinä puvussa, mutta nyt asiat oli toisin.

Vaikka lumi tehnyt maanpinnalle pienen lumipeitteen, Mainio yritti hoitaa tomaattejaan ja ansaitsi siitä pronssisenansio merkin.


Illalla Mainio sai jonkun hyvin oudon puhelun.

-          Kyllä minä maksan ne.

-          ….

-          Anna minulle aikaa 3 päivää

-          ….

-          Kyllä minä pystyn siihen

-          …..

-          Ethän tee mitään heille?

Puhelu loppui.

Kenen kanssa Mainio oli puhunut?


Julianan synnytys alkoi yöllä.  Hän kirosi koko sukunsa, miehensä ja kaikki siinä kivussa.

Mutta se oli sen arvoista. Juliana sai pienen poikavauvan jonka nimeksi tuli Jenssen. Hän peri silmät äidiltään ja hiustenvärin isältään.

Seuraava jakso tulee varmaan joskus seuraavana viikonloppuna.
Kenen kanssa Mainio puhui? Miten käy Julianan ja Kalpan? Entäpä pienen Jenssenin?